Keviä tulou tipakkaziin,
vuottau, konèa valgenou.
Lämmittiäàöü hilläkkazin -
nuoren tütön taba on.
Vuotan, lindu konèa lendäü,
vägeh piäèöü - laulaldau,
kaiken ßuuren oman hengen
lumen alda noßßaldau.
”Kaààokkua, tiän randah tulin,
joven laßßin vällällä.
Vielä keviäßtä, mie kuulin,
kebiembi lieu kävellä.”
