Otin venehen da verkon. Laßßin mie verkon luugalla. £ivoin tuhjoßta da tuhjoh, nu i läksin kodih. Huomnekßella pidäü tulla kaààomah.

Nouzin aivoin. Istuoàin veneheh, läksin uimah. Tulin verkon luoh. Rubein kaààomah, ongo midä kalua. Kaàon - on! Nn, duumaiàen, halgopala, ßuuri veœma. Varain, ßto ei vain verkuo revittiä. Èe kuin napri ruadua verkoßßa! Pidi miula duumaija, kuin ßuaha händä jogirannalla.

Verkoññokat keritin, otin ühteh kädeh, a toizella kiällä ruavoin, ßto uija be®ogah ßuah. £idä veneheßtä mie nouzin i rubein lappamah verkuo. Hüvin oli kala kiärieàennün verkoh, puutaiàieàennun. Vejin mie hänen jogirannalla, ßidä verkoßta ßellitin. Oli ülen ßuuri haugi.

Verkon rabießßin, otin kodih kuivamah. Kalan panin olgupiällä, verkon ßeìgäh. Tulin kodih. Heitin kalan stolalla, da mittain loèehuon. Niin èe oli loèehutta nelläkümmendäkahekßan santimetrua, a pidahutta metra i viizitoista santimetrua.Kahekßan kiluo kala èe paino.

£iidä èe haugi stolalda mukelduaài da lattiella langei. A kazi istu lattiella. Haugi kuin langei, kazie hännällä koßki. Nin kazi liveßtü hüpäteßßä karèinah. Da loukkozeßta kaàào: mi tämä on? Ka oli haugi!

Ivan Vasiljevià Iljin, Puasinkoi Helmi ja Pertti Virtarannan kniigua müöò Karjalan kieltä ja kansankulttuuria.

Vaßtua küèümükßih:

Kuh aigah kalaßti I. V. Iljin?
Millä hiän püüdi kalua?
Kunne hiän laßki verkon?
Mi oli verkoßßa, konèa Iljin tuli kaààomah huomnekßella?
Kuin ßai tuuva haugi jogirannalla?
Minmuone oli èe haugi?

Varußßa ßanonda, kuin olit kalaßßa. £ua abuo abuniekalda.

£anokkua, millä püüdäü kalua kalaniekka.