Mie vuotan ßilma päivän,
mie vuotan ßilma toizen,
mie vuotan ßilma vuuven,
a ßie et tullun tagah...

Kunne miula männä,
missä ßilma eààie,
keìdä miula küèüö,
missä olet ßie?

Mih varoin mie kävün,
üölöidä en magua:
moèot oliœ parembi
ßilma unahtua?..

Kuin paha miula ßiutta!
Eländiä ei ole.
Iten üöt i päivät
koissa üksin mie.

Tulizit ßie miun luoh,
istuoàizit reunah,
ßanozit: ”Ka tulin
ünnähäkßi mie.”

v. 1997

Tähet ikkunah
üöllä kaàotah,
a ßie järelläh
tulit miun piäh.
Unet kavottih,
huomnekßeh ßuah
miula uinota
ei ßua.

£ilma unahtua
miula ei ßua.
Kunne peittüö
ßiun ßiìmistä?
Paha, konèa
ßilma eu,
paha, konèa
olet ßie...

Mintän niin on,
mintän?
Maltoin ühen mie -
hüviä nüt eilie.
Toizenkena ßie...
A mie?
Kaàon ikkunaßta taivahah,
tuala tähet paletah.

Unahan mie ßiun,
tuuli miun vieu
üläh taivahah.
Tuala tähet paletah.
Dogadit uuven
taivahaßßa ßie tähen,
ei rubie ßuamah
täüvüttiä...