Luve ßanonda. £ano, konèa Anni luvetteli enèimmäzen kerran.

£uòajeva Anna Andrejevna - kuulova luvettelija

Tverin karielazilla on ßäilünnün ijänigähine taba iòkie iänellä kätkiessä i muisselleßßa. Luvetellah toko naizet. Rahvaß tietäh, ken küläßßä einin ümbärükßellä mahtau luvetella i kuàutah ßidä iòkijiä pokonniekan luoh. Luvetellah kalmazilla pruazniekkana muisselleßßa roditeìazie.

Itkuvirèilöissä toko on oma muuzikka i ritma. Vaßtuaàetah èemmuozet ßanat, kuin imettäjäzeni, kandajazeni - muamo, kalliœ hüväzeni - tuatto, kassazin kandajane - tütär, aigomazut - lapßut, kannettune - lapßi, kukkahin kuldakudrizin kandajazet - lapßet, liädülämbümäne - oma kodi i toizet. Nämä ßanat ollah itkurunoukßen ßanat, kumbazie ei ßanota ainoßpäivällizeßßä elännäßßä. Hüö tuldih miän eländäh läbi vuoèiloista muamolda - tüttärellä, ßäilüttih ßuullizeßti. £anotah, ßto kuin igä lizenöü naizella, niin kaèvau nero luvetelleßßa.

Spiirovan rajonaßßa Kozlovalla eli kuulova nerokaß iòkija £uòajeva Anna Andrejevna. Hiän ßündü v. 1910 Zuabruœœaßßa, a kuoli v. 1999 Kozlovalla. Hiän oli vanhembi tütär ßuureßßa pereheßßä, kumbazeßßa oli üksitoista laßta. Tuaton tapettih Enèimmäzeßßä muailmanvoinaßßa. Annilla pidi aivoin ruveta ruadamah: hiän oli nänkissä, ruado kodiruadoloida. Miehellä annettih Annin aivoin. £ündü poiga, a muèikka jätti perehen. Oli miehellä vielä kerran, ßai toizen poijan. Tuaß Anni jäi üksin: toizen muèikan tapettih voinah. Voinaigah Anni ruado meàäßßä. Naizet ruattih ßilloin muèikoin eiàài jügiedä ruaduo. Vuodena 1953 Anni oßti koin i tuli elämäh Kozlovalla. Poijat kaèvettih, ruvettih elämäh omin perehin edähänä muamoßta.

Oman külän pruazniekkana Uspeniena Anni toko kävi kalmoilla muistelemah roditeìazie. Hiän pani kalmalla muistelußta, ßiidä rubei luvettelemah. Enèimmäzen kerran hiän luvetteli kümmenenvuodizena tüttözenä, konèa kuoli hänen tuattoh. Èen jälgeh niken ei lugen, monigo kerdua Anni iòki iänellä. Vuodena 1977 28. augustua Uspeniena Pertti Virtaranta, £uomen akademikka, kirjutti Kozlovan kalmoilla Annin itun. Naine iòki omallah muamolla, ßaneli hengen igävän. Èe itkuvirèi oli kiännettü 20 kieldä. P. Virtaranta kirjutti kniigan Annih näh, kumbazeßßa voit lugie tämä itku kaikenualazilla kielilöillä.

 

Oh vuotua mie rubien ßiun
armahane n_ihalane n_imettäjäzeni, oo noßßattelomah
näinä vuoèista vuotettavina vuoèipruazniekkazina
näistä kallehistago kalmazista i muakkehistago muahuzista.

Oo muakkehet muahuot, tüö
muurehtukkua
miun armahan kallehen ihalan imettäjäzeni
n_armahan armozen
kallehilda kalmazilda.

Oo ßie miun armahane n_ihalane n_imettäjäzeni,
i n_armahane n_armozeni,
oo muurehtukkuakko tüö (muakkehet muahuot)
(avaudukkua) kahet_ i kuulomazuot,
da_i kuulguakko tüö miun
igäüdünnüzen ihozen,
oo n_igävie n_itkußanazie
kun mie teidä noßßattelen,
oo tiän armahane n_aigomazuozen
n_igävänalazen n_igäüdünnüön ihozen.

Oo kun mie koorottelin nämä
n_ihalat ijätettüzet
üksistä puoliziin armahittago n_abuzitta.

Oh ßie miun armahane n_ihalane n_imettäjäzeni,
oo vet ßie miula kaikella n_aigazella ruguolieàiit, ßto:
”£ie miun ihalane n_ijätettüzeni, kaunehin kassaziin kandajane,
oh, kun ßie koorottelet omat armahat aigomazuot
i n_ihalat ijätettüzet,
oi niin pakkuole ßie armahilda ßündüzildä
parembie n_olovie n_oèazie,
oh, ßiun kukkahiin kildakudriziin kandajazilla!”

Oh ßie miun armahane n_ihalane n_imettäjäzeni,
da ußto mie en maltellun pakkuoììa
kun miun tualda vanhemmalda n_armahalda n_aigomazuozelda
oo parahilla n_armahilla kallehet ßündüzet
valdagovaßtinehuzen
dai kui jätteli hiän
ülen vähämallollizenijätettüzen kukkahiin kuldakudrizin kandajan.

Oih, niin muurehtuu
miun tua ßambumatoin ßiäver ßiänalazeni!
Kui hiän koorettelieài
oo n_armaßteli n_aigomiin
ihalanke n_imettäjäzenke,
oih, dai kui hiän otteli
n_omakßi n_ihaloiksi imettäjäziksi.
Oh, oli hiän vähämallolline
da n_äijänmaltajane.

Oh ßie vet toko miula hengähteliit
ihalane n_imettäjäzeni,
kui mie vain vaivun
i nin armaßtelen ßiuldaß
tuan Gena-nimellizen.
Oh, oh, dai n_ußto n_eule ßiula
omie valgeida mielivaldazie
n_armahissa kallehissa ßündüzissä,
ßie miun armahane n_ihalane n_imettäjäzeni.

Oh, oo kaàuo vet hänellä lietäh jo
kahekßantoista vuodun aigazet.
Jo rubien mie händä ülendelömäh
oo kallehilla sluuèbazilla,
da ei hiän maltellun
oman n_ihalan imettäjäzen
oi, n_armahiego n_armozie.
Oih, i miula muurehtu i kuleudu
n_igäütettü n_igävä ßambumatoin ßiäver ßiänalane.

Oh, oh, oo n_ußto ßie miun ijätteliit
i n_ihalane n_imettäjäzeni,
kulla n_aigua kukkahat kägilinduzet kukkuoìdih.
Oh, oi miun n_olovat oèazet
oo kirjaviin kägilinduziin kirjavukkazet.
Oh, oi dai kui i vielä loppieàennou
miun tämä n_igävä n_igäzeni,
oh, oh kun mie en i_jätellün
ihaloida n_ijätettüzie kaunehiin kassaziin kandajazie, oi, oi!
Oh, kui miula vain lietäh
nua jo mieliistä vallituzet mielimiññazet
i mooèo rubien mie...
n_ülen jo n_olovahkozeldi n_igäüdün.

Oh, oh. Oo vara mamazeni, kukki mamazeni,
oo vet ni mie en voi n_unahella ßilma
n_üksiksi minuutoin aigaziksi!
Oh kuin ßie miula vakußteliit i
vaivunda pädövinä päiväzinä, ßto:
”£ie miun armahane ijätettuzeni,
oh, elä liikahteke nikumbazih randazih
n_omista n_igävistä liädülämbümäzistä!”

Täßßä itußßa Anna Andrejevna ßanelou omallah muamolla omat igävät mielet: vunukkah näh, kummaœòa kuàutah Gena i kumbane jäi muamotta. Kaèvo armozitta abuzitta, a nüt jo on ülennettävä sluuèbah. Muissuttelou omie oèazie ”kirjavin kägilinduziin kirjavukkahie”, kuin üksin kaèvatti omat lapßet. Muissuttelou, kuin muamoh neugo ei liikahtua nikumbazih randazih omaßta koista.

Itkuvirren vuoh karielazet pietäh ühteüttä omahizinke, kumbazet jo ollah ülennüt tuoilmah. Itkuvirret paììaßßetah, kuin lujaßti rahvaß vieritäh, ßto kuolluot ”roditeìazet”ollah lähellä, ei hüllätä auttua valdilman eläjillä. Karielazin mieleßßä tuoilma i valdilma ei olla erotettu, a ollah ßovußßa.

Ìudmila Gromova

 

  
To back To top of theme To home Exit