Luve ßanonda. Missä ßeizo Sergein diedon külä? Varußtuaàe lügemah: a). Tiijätkö, kuin muututah verbit: ßanuo, tahtuo, opaßtuo, kaduo, ßündüö;
b). Valliàe ßana kuavua müöò: ßoma ..........- ßoma külä mielehine, pikkarane, kajakaß, ßagie, levie, veßßelä, oma, uuèi, nuori, ßüvä, madala. c). Kirjuta ßanat kahteh ®adah: monikoßßa i üksikößßä: ilma, külät, paikka, ßuarnat, juuret, rodu, järvet, nimi, meààä, okßat, meàät, uuliààa, talot, kodi, ovet, koit, perti, virèi, virret, aiga, heinät, aijat, jället, puut.
Diedon külä
Külä ßeizo järven rannalla, èentän ßai kajakkahan nimen Ozreàkoi. Rahvaß ülen ßuattih omua piendä jähläkkiä järvie. Nuoremmat i vanhemmat - kaikin käüdih järvellä: ken uimah, ken kalua ongittamah, a ken unahtamah omat abiet. Ümbäri küliä kaèvo ßagie meààä, kumbane koivuzin da huabazin okßilla, pedäjin da närein luapoilla vardeiàài külästä. Küläßßä oli vain üksi levie uuliààa. Kahta ühennävöstä taluo ei ollun: kumbazella naliànikat uzoroinke, kumbazella ßoma kukko vilolla. A kuin veßßeläßti, üheßtäh toine toizenke elettih rahvaß küläßßä! Oviloida izännät ei lukuttu, niken ei koßken vieraßta. Konèa diedo rubei srojimah omua peèuo, niin kaiken külän muèikat tuldih abuh: üheßtäh ßorrettih i vejettih meààiä, ßeizatettih ßalvekßen. Külän rannalla nouzi diedon kodi. Pruazniekalla keräüdü kaikki külä. Kodvan kuulu uuveßta pertistä karielan àastußkua da virtä. Àastußkua mahto laulua miän buabo. Hiän laulo veßßeläh, iänikkähäldi i hüvin kargai.
Mie tahon, ßtobi elettäiœ miän külät i kuuluiœ ßielä oma karielan pagina. Smirnov Sergei
MUISSUTA! Juuretta ni kargie heinä ei kaèva.
|
Milma kuàutah
Smirnov Sergei. Miän pereh eläü Zaluazinaßßa. Mie toine vuoèi opaßßun karielan
kieldä. Miun tuatto Vasilij Mihailovià hüvin pagizou karielakßi. Häneldä mie
tiijußßin diedon küläh näh. Mie tahon ßanella teilä ßih küläh näh, mistä
ottuaài kaikki tuaton rodu. £ieldä ollah miun juuret.
Mäni aiga. Külih
ruvettih luadimah elektriàestvua. A Ozreàkoi jäi niin, proijittih ßiiriàài. Rahvaß
ruvettih uidimah küläßtä. Otettih keralla kodiloida. Ka niin i kado diedon külä.
Nüt ßillä paikalla kaèvau nuori meààä, kukitah heinät. Küläh näh mainitah kivet
- kodiloin jället, diikoudunnuot juablokkapuut da ßüvät hauvat - hüllätüöt kaivot.
