| Luve, kuin kirjutti
karielazin kodih näh £uomen matkustaja Teodor Schvindt, kumbane oli tverin karielazin
külissä v. 1882. Karielazin taloßßa
Jogohizeßßa täüdeläzeßßä taloßßa, èemmuozeßßa, kumbane täh ßuat on ollut, toko on kakßi puolda: pertipuoli da tanhuopuoli. Endizellä aigua kaikki katokßet oldih ollella katettu. Nüt on pertipuoli lauvoilla katettu, vain tanhuon katokßet rigeneh ollah olgihizet. Kun olemma talon pihalla, niin voiàemma kahta tietä piäßßä huonehih: sinàon oven kautti pordahie müöò dai tanhuon verejän kautti nouèemma sinàoh. Hebozet laèetamma, viemmä tanhuoh, ßivomma ßoimeh i jätämmä ne ßinne, a iàe kaàahamma ümbäri. £einät on luajittu hirèilöistä, vain ragoloista nägüü päivän valgie. £iämeßßä tanhuoßßa ßeiniä vaß on ßeizatettu liävä lambahilla varoin. Liävän kohaßßa on tanhuon toine peräverejä, kumbazeßta vejetäh tuahta pellolla da lambahie laßkietah pihalla. Nouèemma tanhuon pordahie müöò matkalauvoilla. Matkalauvoilda voiàemma piäßßä sinàoh i toizuanne päin saruahinoilla. Tiäldä laßkietah heinät tanhuoh, ßiidä tiälä ßäilütetäh piharuadoh varoin kaikenmuozie azeida. Tiälä voit nähä olleßta varußettuo kananpeèuo. Saruahinoilda voit piäßßä tagapordahie müöò tagaverejillä. Tagapordahat on leviet i lujat, niidä müöò voit ajua hebozella heininke saruahinoilla.
Mänemmä pertih. Ovi on madala, pidäü kükistüü aßtuoœœa künnükßeßtä piäliàài. Heitämmä ßuapkan piäßtä, kolmiàài rissimmä ßiìmät i kumardelemma paraßßopeßßa olevilla Jumalazilla, ennen kuin ßanomma tervehüttä talon eläjillä. £iidä ßanomma: ”Tervehenägö elättä?” - ”Ka tervehenä! Kuinbua iàe?” - vaßßatah toko. ”Istuo, ristikanèa,” - ßanou izändä. £iidä, kuin olemma lauàalla istuoàennut, da pagina on alottuaàennun, izännät pannah samvuaran.
Kiuguan luona oveh päin on levie i madala karèinlauda. Kun èen noßßetah avauduu pertinalußta ili karèina, kumbazeßßa pietäh juablokkoida da muuda einehtä. Karèinah piäßßäh pordahie müöten, èe on ühen levehüne, kuin perti, vain on pimie, konèa karèinlauda on ßalvattu. Karèinlauvalda noußßah kiuguanpiälüßßällä, kumbane on levie, lämmin i ßidä pietäh magaußijana. Kiuguanpiälüßßäldä noußßah vielä ülemmä palatilla, missä voit muata. £opeßßa ßeizou madala ßkuappa, kumbazeßßa pietäh ßüömistä päiväkßi.£einällä riputah paìàazet. Paìàazilla pietäh aßteida: padazie, purdiloloida, maììazie, laudazie.
Kiändi Ìudmila Gromova ßuomen kieleßtä
|
Harvat ollah
ne karielazet külät, kumbazissa ei ole taloloin ießßä nuorda lehtipuuda
kaèvamaßßa. Kun nämä puut ollah korgiekßi kaèvannut, lieu karielan külä ßomakßi
ßuorinnun.
Avuamma matkalauvvoin toizeßßa piäßßä olevan oven, harpuamma
künnükßeldä sinàoh. Uglaßßa pertin ßeiniä vaß on kravatti. Lattiella ßeinän
luona ßeizou vezipuine. Sinàoßßa on ainova pieni ikkunane. On nellä ovie i kahet
pordahat. Oviloista piäèet aittah, pertih, tanhuoh i pihalla. Pordahie müöò noußßah
aitan sinàon i pertin piällä. Tiälä ßäilütetäh tuohi, niini da pelvaß puàkat,
naizin ruadovießßat.
Tällä aigua
voiàemma kaààuo pertin ßiämüßtiä. Ikkunua on kakßi oààaßeinäßßä i üksi
külgißeinäßßä. £oppißeinäßßä harvah missä on üksi ikkuna. Kiigua, kumbane on
oven da ßoppißeinän uglaßßa, on èenèe ßuurehune, kuin meilä vanhoissa taloloissa.
Kiiguanßuu on ßoppeh päin, missä emännät emännöijäh.
Oven luona on
ßuuri puine ili korvo, ülähädä rippuu nuoralla käziaßtie, kumbazeßßa nagole on
àistoida vettä käzih i ßiìmih varoin. Üìài külgi- da oààaßeiniä on leviet
lauàat. Paraßßopeßßa lauàanießßä on stola,a èen luona skammi. £einäuglaßßa
ülemmä lauààoida on Jumalakoda. Ülen keühänä pietäh ßidä taluo, kumbazeßßa ei
oliœ paraßßopeßßa kolmie ßuurda Jumalua. Näidä kodi-jumalazie kumardelou karielane
pertih tulduoh, noußtuoh huomnekßella, laßkieàissä illalla, ennen obiedua, harvah
muiten. 
