Luve ßanonda. £ano, mih varoin tütöt varußßettih käzipaikkua.

Tütöt varußßettih käzipaikkua

Vielä i nügüzellä aigua missä olgah aitaßßa, buabon lippahaßßa, löüdüü vanhua pelvahisòa käzipaikkua. Käzipaikat oldih pität, monda arßinua pidahutta, a ßollen ñokat oldih vielä i vißejdü. £omaßti vißivaidih ñokkie karielazissa külissä ¢orèua müöò Vessin karielazet. Täh varoin otettih mußtua da rußkieda rihmua. Tolmaàun karielazet vißivaidih harvemma, enämmän nieglottih i puutettih ñokkieh proßvua.

A vißeidü oli èemmuosòa kirjua: Keßßellä - puu, a rannoissa - linduo, einin zvierie. Linduloista rigenemmä vißivaidih hanhie i ßorèua, a müöhemmä diguo i kukkuo. Keßkikohalla rigeneh oli vißeidü buitto naiœinehmine ßeizou, a külgilöissä raàaßnikat hebozilla, einin pedrat da hirvet, kumbazilla ßarvet oldih kuin puuhuot. Voit nähä kirjua rissilleh, püöräkkiä. Näillä kirjoilla on ülen vanha perüßtä i pitkä igävalda. Müö tunnußtelemma ßiinä muailman elännänpuuda, päivästä, vezilinduo. Vezilinnut - èe lienöü jo vezisòoilma.

Nuorikkane tüttö varußti monin kümmenin käzipaikoin. Näih käzipaikkoih ei püühkieàettü, varußßettih lahjakßi, a lahjoittua suadibakßi pidi kaikki ßulahazen rodu. Da i druußkilla ßivottih käzipaikan olgupiäßtä piäliàài. Ajettih venàalla kirikköh, ßielä annettih käzipaikoin papilla i diekkunalla. Tulou andilaß ßulahazen taloh, ßielä jagau lahjat, a ßiidä riputtau omat käzipaikat jumaloilla, ßeinällä vuarnah.

Niin alottuaàou nuoren morèiemen eländä uuvella, vielä vierahalla paikalla. Lähtöü hiän külüh i ßielä panou käzipaikan vezikartan ñokalla, ßanou: ”Izändäzet, emändäzet, ottakkua milma omakßi...” Riputettih käzipaikan i tanhuoßßa ßoimen piäh, niin hüvitettih tanhuonizändiä. A kudaken vei käzipaikan i kaivolla.

Muamo ando tüttärellä omie käzipaikkoida, kumbazet oldih jiänüt hänellä vielä omaßtah muamoßta. Näidä käzipaikkoida piettih kallehena: oli heilä vägi moneßßa azießßa. Ka nimetöin ßordau kenen enèimmäzen kerran, da kuin kekßitäh kattua skuaterilla einin tällä käzipaikalla, enämbi ei rubie puistamah ristikanèua. Vet i ßuarnoissa, kun vereüdüü kenen käzipaikka - hädä ßielä on, pidäü männä abuh!

Jälgimäzeßßä ristikanèan matkaßßa tuoilmah grobuo kalmah laßkietah pitillä ßolgiloilla, niilläèe käzipaikoilla. A erähissä paikoissa karielazilla on taba riputtua avatuolla ikkunalla alah ßuat käzipaikka, i tädä ßolgie müöò hengi piäzi kodih kuuèinedelizellä muistelukßella.

Aleksandra Punèina

Vaßtua küèümükßih:

Müttünästä käzipaikkua voit löüdiä aitaßßa, buabon lippahaßßa?
Kuin ßomennettih käzipaikoin ñokkie karielazissa külissä?
Midä vißeidih käzipaikoin ñokissa?
Kellä annettih käzipaikkua suadibaßßa?
Kunne pani käzipaikkua nuori morèien?
Mintän näidä käzipaikkoida piettih kallehena?

 

 
To back To top of theme To home Exit