| |
Antonina
Zaiceva
Päivä, kuin päivä
Päivä, kuin päivä,
dai ßiä on kuin ßiä.
Kiät vain ruaduo
ünnäh ei ruata.
Mielet vain piäßßä
ünnäh ei püzütä.
Küünelet ßiìmissä,
igävä hengellä -
Ongo miun armaß
ßuurella ilmalla?
v. 1997
Talvikuuhut
Talvikuuhut,
kunne panit, kunne peitit
ßuuret lumet, vilut pöürüt?
Eglein - ßlöààä, tämpiän - vihma,
meààä ünnäh mußteni.
Talvikuuhut,
pimie aiga - päivät lühüöt.
Hengi vielä vuottau lunda.
Hüvä, konèa omah aigah
vilut, ägiet mualla tullah.
v.1997
Sv’atkat
Tuohukßet virittiä,
ßiìmäzih kaàahtua,
avata hengipaikka,
vaßtah ßuaha -
Malto.
Vahua valua palavua,
zirkalot vaßßakkeh panna,
ei nimidä pölläßtüö,
vaßtah ßuaha –
Toivo.
Keèäilda
Reunaßßa miunke
tuohokßen tulut,
pelloßta kukkazet,
mielehet paginat,
mieß ülen oma...
Aigane virduau:
tämpiän on hüvä,
midä liev huomen?
v. 2000 |
|
