Mihail Orlov

£iun on kulda jogo ßana

£iun on kulda jogo ßana,
ühä ßoma on ßiun kieli,
hobiehine zvonu iäni...
Hiän miun hengipaikkah mäni.

Elä pane milma ßinne,
kunne toizie ennen paniit.
Tiijän langien, vain miun spasit,
viikon ßielä mie en liene.

Näin mie, oli ßiula hüvä.
£anoit: pruazniekka on miunke.
Ka vain ei voi männä ßüväh
Miula, varahane, ßiunke.

£iun on ülen hüvä mieli,
£iun on veœma ßoma kieli.
Hobiekellone on iäni...
Hiän kuin mezi hengeh mäni.

v.1993

£iula

Mie vuotan ßilma, kuldazeni,
ßie kunne miußta peittiäàet?
Vain oèuttuaàe, linduzeni,
da ßano, konèa vaßtuaàet?
Mie tiijän, tiijän, nüt mie tiijän,
Miun oèa, vara, olet ßie.
Mie ßilma eàin kaiken ijän,
i toista, Jumala, ei pie.

£iun ßiìmih mie vain kaààozin,
da kiät ßiun käzih ottazin.
En ülen äijiä pagiziœ,
vain ßanan ”ßuaàen” ßanozin.
Mie tiijän, tiijän, jo mie tiijän,
miun elautiit, lindu, ßie.
£ie elit miußßa kaiken ijän,
i toista miula nüt ei pie.

Kuin oliœ miula kuldagora,
mie hänen ßiula andazin.
En ole ßomutta ßiun vora.
Vain pidäiœ - jalgoih langeizin.

Mie löüvin, löüvin, ßiun mie löüvin,
nüt hengipaikka laulau miun.
Vain kuàu - kunne tahot doijin
i kaikki himot luajin ßiun.

ARMAHAZELLA

 

 
To back To top of theme To home Exit